Aika murtaa hiljaisuus!

A'dodih!

Kuulen jo kuinka osa parkaisee näyttöjensä edessä, "Voi ei, nyt se taas kirjottaa niitä romaanien mittaisia päivityksiä", kyllä parkaisija, olet aivan oikeassa. Se on rakas paheeni. Osa kavereista on jo kysellyt himona "Mitä se siellä tekee kun on noin epäilyttävän hiljaa?" ja luulevat varmaan samalla että jotain spesiaalia tässä elossa olisi. Että siellä se villisti viilettä jossain siisteissä mestoissa koko ajan. Nope. Ei ole oikeasti mitään järisyttävää kerrottavaa, only basic stuff. Kävin pitkän taistelun kirjoittajaminäni kanssa siitä, että onko tässä absoluuttisesti mitään järkeä avautua jostain niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin opiskelijaelämä. Se nyt vain sattuu tapahtumaan tällä kertaa Britanniassa, ei edes maailman jännittävimmässä paikassa!

Ajattelin kuitenkin jatkaa tätä hullua masokistista, julkista terapiamuotoani ja avatua vähäpätöisimmistäkin asioista täällä. Sinua on varoitettu, voit poistua blogista nyt jos odotat villejä tarinoita krokotiilien kuhisemassa joessa sian kappaleilla kalastamisesta - niitä ei tuiki tavallisessa ja turvallisessa Englannissa synny kuten edellisellä reissullani Costa Ricassa. Eloni on vähemmän extremeä, mikä kai on ihan tervettä tämän hullun vuoden 2013 päätteeksi.

On paljon tarinoita kertynyt näiden kolmen kuukauden aikana. Tarinoita jotka eivät ole siveellisiä internetin palstoilla kerrottaviksi, ne jääköön kuiskutteluvaralle kun palaan Kallion hämyisiin pubeihin ensi vuoden syksyllä. Tarinoita ryypiskelystä, sillä sitä nämä britit harrastaa vielä enemmän kuin myö finskit. Sitä kittaamista osataan myös tehdä kohtuudella täällä, vaikka Tyhmä Ihminen sortuukin muutaman kerran liiallisuuksiin. On myös lällynlää-tarinoita opiskelukulttuurin erilaisuudesta ja tarinoita laiskottelusta. Mitä käy ihmiselle kun siltä viedään telkkari vuodeksi pois? Kuinka selviytyy akuutista kouluruokavihasta? Miten voin hallita hillitöntä haluani ravistella jokaista brittiä joka pyytää anteeksi kahdeksannen kerran normaalin keskustelun aikana? Näistä lisää myöhemmin. On aika aloittaa lätinät kivalla kollaasilla.

TYHMÄ IHMINEN

Tyhmä Ihminen tietää, että valinnoistaan seuraa jotain kamalaa ja kurjuutta itselleen aiheuttavaa, mutta tekee sen silti. Tyhmä Ihminen ei osaa lopettaa ajoissa, vaan kuvittelee yhä olevansa 16-vuotiaiden tasolla. Tyhmä Ihminen yrittää ja yrittää ja epäonnistuu. Niistä syntyy kommelluksia kuten;

- "HAAAA, ai sinä olet Suomesta, tehän olette kovia poikia juomaan hähähähää minäpä kohteliaana brittinä ostan sinulle meidän piskuisen saarivaltion paskimman ällyytysshotin ja katson vierestä kuinka oksennat kuiteskin" -yllytykseen mukaan lähteminen on aina kyseenalaista. Mutta täytyy sanoa että Tyhmä Ihminen nautti yllyttäjän ilmeestä, haastaessaan hänet itse myös juomaan shotin samaa kamaa, Wray's Nephewsiä, katsellessaan kuinka yllyttäjältä litku meinaa tulla ulos, ja tajutessaan ettei yllyttäjä osaa vanhaa kikkaa joka jo pikkupitäjän kiljunkeittovuosilta on opittu - ei pidä hengittää nenän kautta kun kiskoo alas jotain kyseenalaista. "So how do you like it? It is pretty heavy shit right?" yllyttäjä utelee, "It is only little a bit bitter", kaikuu Tyhmän Ihmisen vastaus ja yllyttäjä antaa hämmentyneet aplodit. Suomen maine nousee, sillä baarimikot todistivat tapahtuman. Juttu leviää ja myöhemmin Town Tuesday -iltamassa juttua kerrotaan uudemman kerran poikaporukalla ihmetellen, ja kyllä vaan Tyhmän Ihmisen mainekin taas kasvaa pykälän - jee.

- Jos shotti sisältää kultahippuja ja on nimetty saksaksi, välttele sitä millä keinolla tahansa. Kerro niille, että tykkäät enemmän hopeasta. Väitä että olet jo valmiiksi 24 karaatin arvoista tavaraa - ihan mitä vain. Sappitiehyeen jämät huutivat hoosiannaa ja taavetin poikaa sen kokeilun jälkeen, vaikka kaikki muut kehuivat sitä kanelintuoksuista hirvitystä makeaksi.

- Jos mitä tahansa alkoholipitoista juomaa markkinoidaan kokovaihtoehdoilla kalamalja tai matkalaukku, juokse pois. Se ei ole jälkikäteen iskevän krapulan arvoista. Oksensin melkein hierontapöydällä näiden perkeleiden takia, kun kohtalokkaan kalamaljojen täyteisen illan jälkeen jouduin juoksemaan hierontaan tenniskeskukseen. Se kun vaikuttaa ensikäteen hyvältä idealta jakaa mystinen sekoitus jänniä litkuja tanskalaisen kaverin kanssa. Etenkin kun siihen saa itse valita kuusi mitä vaan shottia, jotka baarimikon tai -maikun toimesta ovat yleensä niitä pullon pohjimmaisia paskimmista litkuista ever made (Disclaimer 2, kyllä kirjoitan finglishiä tai kokonaan enkuksi luultavasti jossain vaiheessa, minu aivot on vaan viritetty sillai hassusti että nää kaks kieltä juoksee rinnakkain mielessäin). Mutta sattuikin yllättäen niin, että hieronta onkin mitä mainoin tapa päästä eroon darrasta! Pistää kehossa kuonat liikkeelle, rentouttaa ja parantaa samalla, minä kun olen sen verran hullu että en suostu buranaa sun muuta vetämään jos kipu on itse aiheutettua (=lue siis krapula).

- Tyhmä Ihminen ei opi ensimmäisestä kerrastaan kalamaljojen kohtaamisesta, vaan sortuu siihen uudestaan. Tällä kertaa tuloksena on jatkoilut aamukahdeksaan asti ja viiltävä päänsärky, joka aiheuttaa pään roskakoriin tunkemisen kaksi kertaa (sillä näiden putkityöt on niin paskalla tasolla että varmaan tukkisin koko asuntolan putkistot jos mitään isompaa kuin räkäklippi valuisi niistä alas). On se ihmiskunnalle hieno hetki, että evoluutio on edennyt jo niin pitkälle, että Tyhmä Ihminen kun herää värjötellen heikossa hapessa ja oivaltaa ettei mitään oikeaa ruokaa ole saatavilla, niin hän metsästää itselleen rämästä kirjahyllystä Ella's Kitchenin lapsille suunnatun pilitin tapaisen mansikkamössöpillisydeemin ja kuivahtaneen Twix-patukan. Tyhmä Ihminen hamuaa ne saaliiksen ahnehtien virvoittavia kaloreita ensimmäisen purjoamisen jälkeen, kunnes tunnin kuluttua purjo deja vú toistuu väistämättä. Päässä humisee ja vatsassa on pystysuoraa kipua, varmasti sieltä vatsahapotkin vittuilee "IDIOOTTI, kuvittelitko että mansikkapiltillä paranisit!", ja sitten ajantaju iskee kehiin. Pitäisi tunnin kuluttua olla Manchesterissa. Shiaaaaaat.

Tyhmä Ihminen nousee tällöin kohmelon kourista soittamaan taksia, jotka ovat naurettavan edullisia tässä osin maailman kolkkaa, ja mikään taksiyhtiöistä ei vastaa vaan ohjaa heidän jonotuslistalleen, jolloin kuluu kaikki puhecreditit. Eilen on tietysti ollut lukukauden viralliset päättäjäiset, jolloin kukaan ei ole missään tällä normaalisti useita satoja ihmisiä kuhisevalla kampuksella. Juippi jonka sukunimi on sama kuin Toy Storyn cowboyhahmon nimi, ha, miten krapulassa ne ajatukset harhailee, kävelee vastaan vastakorkattu Coca Cola -tölkki kädessään, jolloin Tyhmällä Ihmisellä on vaikeuksia keskittyä kysymään juipilta taksin soittoapua, koska haaveilee vain kolkkaavansa juipin ja kurluttavansa kylmiä pisaroita pinnalleen huuruttavan kokistölkin uumeniinsa. Taksit ei vastaa, kukaan juipin kavereista ei vastaa, ei auta kuin kävellä epätoivoisesti juna-asemaa kohden, tietäen myöhästyvänsä aiotusta junasta. Ensimmäisen asuntolan käytävävahti huutelee perään lisää taksinumeroita, joista Tyhmä Ihminen yrittää koittaa tavoittaa kyytiä, kunnes muistaa puhekredittinsä loppuneen 5 minuuttia sitten. Sattumalta kiinalaiset vaihtarit kohkaavat ohitse kiihkolla kohti bussipysäkkiä jolloin murskatut harmaat aivosolut heräävät ja tajuavat laittaa Tyhmän Ihmisen liikkumaan kohti bussipysäkkiä. Huraa! Toivoa on sittenkin!

"Ei tämä bussi mene Birchwoodin asemalle, sinun pitää nousta kyytiin toiselta puolen tietä sitä varten", ai häh siis mitäää, Tyhmä Ihminen miettii kun kuski kertoo kylmän totuuden, mutta ei välitä enää vaan istuu bussin takapenkille lämpimään, suojaan armottomalta Luoteis-Englannin tuulelta, joka kaatoi ison rekankin tielle tuossa yks päivä sitten. Randomvaihtaripoika yrittää virittää small talkia, "So, do you like it here?" johon tyhmä ihminen hapuilevasti vastaa elegantisti "Yeah" ja näyttää peukkua ylöspäin, "Yeah, I bet you do like it here", randomvaihtaripoika heittää kunnes Tyhmä Ihminen liukuu epäsulavasti puolitiehen penkkiä nuokkumaan. "Miksi ne lapset heittelee kolikoita bussin lattialle juuri tänään, eikö popkorni toimisi paremmin", kohmeloiset aivosolut äkisevät ja yrittävät häiritä ruuansulatuselimistön toimintaa jokaisen hidastetöyssyn kohdalla, jottei purjoaminen jatkuisi.

Elämä jatkuu vasta siinä vaiheessa kun läpi tuulen ja tuiskun ja tihkusateen on kuljettu yhdessä kohkaavien kiinalaisten kanssa juna-asemalle, josta Tyhmä Ihminen pääsee ostamaan kokistölkin ja sinkkukokoisen juustosipsipussukan ja istumaan radanviereen sadatellen maksettuaan ylihintaa lipusta, "Miksi pitikin matkustaa tänne suuntaan, tämähän on poispäin Manchesteristä, kyllä se pitäisi tässä vaiheessa jo muistaa", mutta yhä krapulasta kärvistelevät aivosolut eivät piittaa sielun ruoskimisesta. Ahnaasti annos uppoaa vatsalaukkuun ja käsien tärinä on jo ohi siinä vaiheessa kun matkustajatyttö haluaa päästä omalle paikalleen junassa.


Vielä sekinn kurjuus piti Tyhmän Ihmisen kokea, että pämähti aikamoiset horroriset liskotilat päälle, kun Hobitti 2:sen hämähäkkikohtaus iski 3D-laseilla päälle täydellä tykityksellä IMAX-teatterissa. Ei naurattanut yhtään, Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa -leffan baaritiskikohtaus kuvasi viboja täydellisesti. Illalla kun elokuvakaveri kaappaasikin ylläriyökylään Chorley'hyn asti, tajusi Tyhmä Ihminen vasta silloin ettei hinkannut humalaisen suihkuhetkensä aikana tarpeeksi kovaa mustalla tussilla käsiinsä piirrettyjä humalaisen "taiteilijan" kuvatuksia pois, vaan joutuisi tapaamaan mukavan luokkatoverinsa älyttömän coolit vanhemmat ensimmäistä kertaa elämässään mm. C O M M U N I Z M -teksti kissankokoisilla kirjaimilla piirrettynä käsivarteensa. Krhm. Lyhythihainen t-paita ei tainnutkaan olla viisain asuvalinta.

---------

Elämä ei täällä ole kuitenkaan jatkuvaa biletystä, vaikka alku lukuvuoden valokuvista niin voisikin erehtyä luulemaan. Nämä tyypit kun aloittavat lukuvuotensa 8 päivän kemuttelulla, Freshers' Week on täynnä teematapahtumia, alkomahoolin täyteisiä tietty. Mutta onneksi osasin säännöstellä kaoottisen kultahippujuomaepisodin jälkeen, ja poseerasin suurimmalta osin virallisille valokuvaajille siveästi siiderilasi kädessä. Kaikki eivät sitä säännöstelyä osaa, tai itsensä moderointia, sillä yhdestä tytöstä päätyi kuva FB:hen missä hän on rötvä puoliksi näkyvissä huppelissa UV-tahnan peitossa kahden pojan käsivarsilla. Tuo insidentti selittää paljon miksi lukuvuoden alottajaispuheessa dekaani varoitteli ihmisiä netin vaaroista ja siellä tulevaisuuden uraa tuhoavien kuvien leviämisestä - kemujen virallinen valokuvaaja vielä jakoi tuon kuvan seinällään, hupsista keikkaa tosiaan.

Jottei elo kävisi liian tasapaksuksi ja Imgur valtaisi viimeistäkin vapaa-ajan hetkeäni, lähden joulupakolaiseksi. 22 vuotta Suomenmaalla jouluna, suurin osa Kolkun ruhtinaskunnassa, tänä vuonna jotain erilaista. Ei siksi ettenkö haluasi nähdä perhettäni, sillä ne mussukat on oikeesti kivoja, me ei vihata toisiamme edes saman pienen katon alla joulunpyhien aikaan asustellessamme aikuisiällä, vaan suurin syy se, että lennot täältä poroa ja joulupukkia metsästävien brittituristien luota Suomeen ovat julmetun kalliita, ja murto-osalla tuosta hinnasta minkä epätoivoissani melkein pulitin joko Rynskille, Norwegianille, SAS:lle tai jopa Finskille, pääsenkin jonnekin kauas pois, sinne mis on lämmin. On aikaa jurnuttaa Suomessa tulevaisuudessakin jos niin hyvä onni käy elämänkaaren muovautumisessa.

Mikä maa, mikä valuutta kutsuu - se selviää myöhemmin.

"Eihän tästä elämästä kuitenkaan selviä hengissä."